Kilpailunumeroiden tilastot

Voitot

SijaNumeroLkm.
1.1179
2.5137
3.283
4.674
5.360
6.846
7.4441
8.1237
9.1136
 436
11.727
12.2725
13.1519
 919
15.2816
16.1015
17.2214
18.2013
19.1611
20.269
 09
 149
 189
24.245
 175
26.234
27.323
 333
29.342
 502
 302
 362
 252
 192
 772
36.711
 1011
 461
 381
 211
 311

Paalupaikat

SijaNumeroLkm.
1.1166
2.5129
3.298
4.688
5.1259
6.344
7.4441
8.439
9.830
10.727
11.1625
12.1124
 2724
14.1523
15.2818
 918
17.1017
18.2214
19.2010
20.269
 189
22.147
 197
24.304
 324
 04
27.243
 173
 213
 233
 773
32.342
 252
34.711
 381
 1011
 361
 311
 551
 291

Autojen numerointi

1950–1973

Formula ykkösten alkuvuosina jokaisen kilpailun järjestäjä päätti autojen numerot. Esimerkiksi Saksan GP:ssä 1952 pienin numero oli 101. Britannian GP:ssä taas käytettiin usein vain parillisia numeroita.

1974–1995

1974 siirryttiin kausikohtaiseen numerointiin. Hallitseva maailmanmestari sai numeron 1 ja hänen tallikaverinsa numeron 2. Seuraavat numerot menivät edellisen kauden valmistajien MM-pisteiden mukaisessa järjestyksessä. Tosin vuoden 1973 maailmanmestari Jackie Stewart lopetti, joten ykkösen sai valmistajien mestari Lotus ja sen kuljettaja Ronnie Peterson. Petersonin tallikaveri Jacky Ickx sai numeron 2. Tyrrellille menivät siis numerot 3 ja 4, Mclarenille 5 ja 6, jne. Yksityistallien kuljettajat saivat numerot tehdastallien jälkeen.

1974 annetut numerot säilyivät kaudesta toiseen vain pienin muutoksin. Hallitseva maailmanmestari sai aina numeron 1 ja hänen tallikaverinsa numeron 2. Numerot vaihdettiin sen tallin kanssa, jolla oli edellisellä kaudella 1 ja 2. Muut tallit säilyttivät yleensä samat numerot. Muutokset johtuivat pääasiassa tallien lopettamisista, jolloin vapautuneet numerot annettiin usein jollekin muulle tallille.

Esimerkiksi vuoden 1974 mestaruus meni McLarenin Emerson Fittipaldille, joka jatkoi myös seuraavalla kaudella McLarenilla. McLaren ja Lotus vaihtoivat numeroitaan, joten kaudella 1975 McLarenin numerot olivat 1 ja 2 ja Lotuksen 5 ja 6.

Välillä hallitseva maailmanmestari ei ole ollut mukana. Kaudella 1985 Niki Lauda loukkaantui ja häntä tuurasi yhdessä kilpailussa John Watson. Watson ajoi McLarenia numero 1, vaikka ei ollutkaan hallitseva mestari. Nigel Mansell, joka voitti mestaruuden vuonna 1992, ei ajanut lainkaan kaudella 1993. Silloin Williamsien numerot olivat 0 ja 2. Sama toistui myös 1994, jolloin edellisen vuoden mestari Alain Prost oli jo lopettanut.

1996–2013

Vuonna 1996 numerointijärjestelmää muutettiin. Hallitseva kuljettajien mestari sai yhä numeron 1 ja saman tallin toinen kuljettaja numeron 2. Tästä eteenpäin numerointi meni edellisen kauden valmistajien MM-sarjan mukaan – joka tallille annettiin kaksi peräkkäistä numeroa. Numero 13 hypättiin jostain syystä yli. Talli sai pyytää FIAlta myös muita kuin saamiaan numeroita, mutta kertaakaan näin ei käynyt.

Esimerkiksi kaudella 1996 numerot alkoivat seuraavasti: Ferrari 1 ja 2, Benetton 3 ja 4, Williams 5 ja 6, McLaren 7 ja 8.

Kaudeksi 2002 järjestelmä aiottiin muuttaa vuoden 1995 mukaiseksi, mutta monen tallin vastustuksen vuoksi päätös peruttiin.

2014–

Kaudeksi 2014 siirryttiin pysyvämpään kuljettajakohtaiseen numerointiin. Ennen kauden alkua kuljettajat saivat edellisen kauden MM-sarjan mukaisessa järjestyksessä valita itselleen kilpailunumeron väliltä 2–99 loppu-uransa ajaksi. Jatkossa uudet kuljettajat saavat valita oman numeronsa vapaiden numeroiden joukosta. Hallitsevalla maailmanmestarilla on oikeus käyttää numeroa 1. Vielä ei ole tiedossa, milloin käytetyt numerot vapautuvat uudestaan käyttöön, mutta ainakaan numerot eivät ihan heti lopu kesken, sillä esimerkiksi vuosina 1998–2013 oli mukana yhteensä vain 96 kuljettajaa.


F1-ruutu / Tilastot